Kari Leponiemi
Miltä näyttää järkkärin kuva tv-ruudulla?
Valokuvakamera on useimmiten myös videokamera. Tosin videokäytössä on joitakin rajoittavia tekijöitä. Järjestelmäkameran automaattitarkennus tarkennus toimii hitaammin, kuin videokameran. Joskus tarkennusautomatiikka ei toimi lainkaan. Järjestelmäkamerassa tarkennusta hoitava moottori pitää ääntä, joka kulkeutuu helposti mikrofoniin. Lyhyesti todettuna videokamera on edelleenkin kätevin videokuvan tallentamiseen.
Kuitenkin kaikkein mielenkiintoisinta on, miltä järjestelmäkameralla kuvattu valmis ohjelma näyttää omassa televisiossa. Laatuarvioinnin tekemistä helpottaa, kun samalta näytöltä on katsonut myös hyvinkin kalliilla ammattikameralla aikaansaatuja kansainvälisiä tuotoksia.
Yleisradio esittää maaliskuussa puolen tunnin tv -dokumentin, joka on kuvattu digitaalisesti sekä video- että järjestelmäkameralla. Video-otokset on leikattu ohjelmaan ristiin järjestelmäkameralla kuvattujen sekaan. Videokamerana oli Canon HDV 30 ja järjestelmäkamerana Canon EOS 550D.
Itse olen nähnyt ohjelman ennakkoon sekä tv –että tietokoneen ruudulta. Arvasin lähes aina oikein, kummalla kameralla otos oltiin taltioitu. Ero – yllätys, yllätys – ei löytynyt kuvan laadussa, vaan kameran käsittelystä.
Järjestelmäkameran käyttö videokuvauksessa on hitaampaa ja hankalampaa, kuin videokameran. Karkeana vinkkinä katselijalle voi paljastaa, että kameran ollessa paikallaan jalustalle asetettuna, on käytössä ollut lähes poikkeuksetta järjestelmäkamera. Liikkuva kamerakuva on videokameran tuotosta. Joukossa on myös muutama otos yli 50 vuoden takaa. Nämä on kopioitu 16 mm:n filmimateriaalista, alkuperäisestä vuoden 1957 Kodachrome -kääntöfilmistä ammattiskanneria käyttäen.
Kirjoitin aiheesta kolmesivuisen artikkelin Kamera-lehteen (sivut 50-52 numerossa 10-11/2010), jossa selvitetty työn eri vaiheet. Hangon lasten kesäsiirtolasta kertova ohjelma Breidablick esitetään Seportaasi nimikkeen alla ja on nähtävissä televisiossa 10.3.2011 YLE FST5 –kanavalla klo 21.30, suomeksi tekstitettynä.
