Thank You For The Music-näyttely Kiasmassa
Kiasmassa avautui hiljattain näyttely siitä miten kuvataiteilijat ovat töissään käsitelleet musiikkia. Mukana on 24 koti- ja ulkomaista taiteilijaa. Monet heistä ovat videotaiteilijoita, mutta myös maalauksia, piirustuksia ja installaatioita nähdään. Musiikki on läsnä paitsi konkreettisena ääniraitana myös temaattisena innoittajana. Monien teosten lähtökohtana ovat ehkä enemmän fanit kuin artistit; näin on mm. Candice Breitzin maalauksissa,Graham Dolhinin installaatioissa ja Sophie MacCorquodalen Slayer-dokumentissa. Susanne Bürnerin videossa "50 000 000 ei voi olla väärässä"(2006) on koottu ja käsitelty fanien reaktioita heidän odottaessaan konserttisalin ulkopuolella tähteä, jota ei näytetä eikä mainita - mutta siitä ei synny mitään epäselvyyttä, että kysymyksessä on Elvis. Taitelija on koonnut teoksensa vanhoista filmipätkistä yli kymmenen vuoden ajalta, mutta hurmioituneet kasvot näyttäytyvät aina samanlaisina, joten katsojan mielestä on kuitenkin kysymys yhdestä hetkestä .
Monet taiteilijoista ovat hyödyntäneet musiikkivideoiden estetiikkaa, ja vaikka tekijöiden ikähaarukka venyy jopa kolmenkymmenen vuoden eroon, kaikki julistavat olevansa "MTV-sukupolvea". Musiikkivideoiden muotoa käyttävät mm. Adel Abidin poliittissävyisessä videossaan ja Kiasman kokoelmissakin vaikuttava sveitsiläinen Pipilotti Rist(s.1963). Petra Lindholm, joka on asunut sekä Suomessa että Ruotsissa, on omaan videoonsa saanut aidon ruotsalaisen pop-yhtyeen ARKin biisin, jota Ark on esittänyt myös omilla keikoillaan, mutta ei vielä levyttänyt. Varsinaiseksi musiikkivideokuningattareksi on näyttelyn katalogissa julistettu näyttelyn nuorin taiteilija Jenni Hiltunen, jonka taidetta, muotia ja musiikkia yhdistelevät nopeatempoiset teokset tuovat mieleen myös vaatemerkki United Colors of Benettonin.
Hiltusen omat tuotanto-olosuhteet ovat olleet etuoikeutetut mm. alalla kaupallisesti työskentelevän poikaystävän, Matrix-kameran ja musiikkivideo- ja mainosohjaaja Miikka Lommin ansiosta. Kuten arvata saattaa, monet näyttelyn teoksista ovat keskittyneet johonkin tiettyyn artistiin tai musiikin lajiin. Näin ei kuitenkaan ole laita minun teoksessani, jossa ei ole musiikkia ollenkaan! Näyttelyssä on mukana runovideoni "Rakkaudesta rocktähteen"(1982), joka on ensimmäinen koskaan tekemäni videoteos. Tämä teos kuvattiin kolmekymmentä vuotta sitten Elokuvaajien silloisella kerhohuoneistolla pioneeriaikojen VHS-kalustolla, jossa kamera ja nauhuri olivat erikseen, eikä editointimahdollisuuttakaan ollut, joten kaikki kuvattiin kronologisessa järjestyksessä.
Tämä oli itse asiassa yksi syy, miksi päädyin tekemään juuri runovideota - runonlausunnassahan puhuvat päät ovat normaali tilanne. Video valmistui 1982 (eli samana päivänä kuin kuvattiinkin..), siis samoihin aikoihin kuin toisetkin Suomen ensimmäiset videotaiteilijat Marikki Hakola ja Mervi Dielitz-Kytösalmi ovat aloittaneet. Teos ei kuitenkaan tuolloin saanut juuri julkisuutta, enkä itsekään tiennyt, että juuri kuvataidemaailma olisi sille otollinen ympäristö. Anyway, myöhemmin "RAkkaudesta rocktähteen" on ollut todellinen late bloomer, ja tavallaan sen eduksi on tullut myös se, että videolla EI mainita, kene lle rocktähdelle videolla lausutut runot on omistettu - eli jokainen voi sijoittaa oman idolinsa paikalle.
Anneli Nygren
Thank You For The Music - Kuinka musiikki meitä liikuttaa näyttely Kiasmassa 20.1.-17.6.2012
Lisätietoja Kiasman sivuilla: